Yksinäisyyteni on totaalia,
täydellistä hehkua, yönsuurta.

Lähes unta siinä miten voin
vain sulkea silmäni ja olla yhä
samassa kohdassa missä
satuinkin koskaan olemaan;

Tämä elämä ei ole enää
koskaan ollutkaan helppoa,
sujuvaa, selkeää,
se viertää ylöspäin sillä hetkellä
kun olet matkalla alas.

Etkä sinä tahtoisi enää
nähdä huippua.
Se on samantekevää
kauneutta.

Silti turhuuden
lakipisteessä
menet polvillesi.

Keväinen ruoho.
Kesäinen maa.

Minua ei ole siellä.
Ei minua, siellä missä
sinä olet silloin.
Vain sinä olet silloin.