Ja kuin he, jotka luulevat olleensa toisin,
nyt menehtyvät omiin sanoihinsa.
Ja kuin he, jotka elivät aina samalla tavoin,
nyt menettävän kaiken erilaisuuteen.

Silti läheisyys ei poistu väliltämme,
se kipeä pitkä ja hirveä silkkikangas
joka ripustetaan kohdussa päälle
tietoisuuden huppu silmien eteen
että pitää katsoa sieltä rei'istä lävitse
: sielun rei'istä

Eräs vain on väsynyt
elämisen tarpeeseen,
hän juoksee joenvartta
pitkin kuin lapsi
muttei näe eikä kuule,
palaa kotiinsa ja tajuaa olleensa
jo siellä kaiken aikaa

olleensa muuallakin yksinäisyys
merkitsee kaikki muutkin

vaikea lähteä kun menee takaisin

yksi kerrallaan kaikki merkitään itsekseen
pistetään merkki otsaan

Minä katselin tänään metsiin ja itkin
koska jumala on kuollut ja jumalassa oli toivo
ja silloin pikkulinnut lauloivat ylhäällä
ja minä katsoin ylös ja näin ylös, näin aivan ylös

Ei jäädä itseemme suremaan menetettyjä aikoja,
vanhetaan pois kun vielä ehditään,
eihän tulevaisuudessa ole enää aikaa vanheta,
tai mikä pahinta: Elää vanhana.

Kello 21 00, 2016, vuodenaika

Kaikki tärkeä jäi pois, sanomatta, kun pääsee kirjoittamaan
niin on pakko sanoa kaikki heti pois
mutta ei kauneus kestä paljastumista.

Siksi tämä aika on niin ruma:
Kun se haluaa
riisua aivan kaiken. Nähdä
aivan kaiken.

Se ei tunne mitään.

Tämä oli päiväkirjani
tänään päivä kirjani