tiistai 5. heinäkuuta 2016

On hirveän vaikea kirjoittaa, tuoda asioita esiin
edes jokseenkin kauniisti.

Yömyöhältä vironneet hienot esineet näyttäytyvät
aamulla, paljon myöhemmin, rumilta
pölyisiltä muistojen jätteiltä jotka ovat kaukana itsestäni.

Enhän minä enää toivoisi sanoilta itseäni,
että ne olisivat minun jatkeeni,
mutta toivoisin niiltä kyllä tiettyä kiitollisuutta,
tunteen että ne kestävät maailmassa,
että olisin antanut niille jotakin hyvää.

Mutta sanani eivät koskaan katso minuun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti