Unen lailla liikkuu lumi, palaten
 sinne missä sillä ei liene kotiaan
koskaan ollutkaan, laskeutuen,
 keventyen maanpintaan, pinnaksi,
suortuviksi jotka jäävät askelten alle,

kävelee sillä valkealla ihminen, itsekseen
 siellä missä ei liene kotiaan koskaan
ollutkaan, omaa pimeyttänsä keventyen
 kohti maanpintaa, yhtälailla pinnaksi,
suortuviksi jotka jäävät lumen lailla
 liikkuviksi, uniksi, niihin palaten.