Näin sen yöllä ja nyt iloisena väitän
                etten ollut lopulta kukaan.

Te voitte ottaa tämän takin, hatun,
                         housut. Pitää niitä,
sillä minä olen ihan mukava kenenä vain.

Aurinkokin menee, ei se ehdi pysähtyä katsomaan
                                että jäikö hänestä jotain jäljelle tähän päivään.

Ennenkaikkea hänkin tahtoo joskus avautua kaikelle,
                                 muuttua syleilyksi joka polttaa kuin rakastaa.

                                Auringostakin jäävät vain jäljet,
                                ja kaiken valon arven alle me katsomme,
                                             etsimme kotia jääneistä koloista.

Mutta kuu on identiteetti, se toinen puoli joka tulee lähelle
                                kun sulkee surulliset silmänsä ja alkaa nukkua.

                                Hennosti kudotut kankaat sinivalossa.