Oliko tässä elämässä muita?

Heitä kulki lävitseni maailmaan,
lähestyi lähelle pääsemättä.
Ymmärsin tulemisestaan kaiken,
tulematta tunnetuksi.

Keitä olivat nuo toiset ihmiset?
He tulivat huoneeseeni, ottivat
hyllystä mustuneen kirjan, sivunsa
olivat palaneet elämästä pitkään.

He lukivat noita sanoja, miettivät
kuka tämän tarinan oli tehnyt
yksin alusta loppuun, sitten sulkivat
ja asettivat takaisin hyllyyn varoen.

He tiesivät tarkoin omat tunteensa,
ne taskuihin asetetut paperinpalaset,
ne omien ikkunoidensa takaiset
olemassaolossaan elehtivät kehot.

He kulkivat huoneiden lävitse, olivat
kirjat, kirjaimet, toistensa lähellä
lähelle koskaan pääsemättä. Kysyen,
kysymättä tullen toistensa lävitse.