Olen kirjoittanut muutaman
           runon ylittänyt tornin,
           sinertää niin tämäkin matka
           oli pitkä ja raskas
           vaikkei täältä ylhäältä näe
           edes yhtä eksynyttä kulkijaa

           ei kaurista, ei neitoa, ei maailmaa

                      jotain mitä piti pelastaa

Lienevät kaikki jo pelastuneet,
                 elämät hämäräänsä.

               Metsästä ei kuulu mitään.
               Ehkä minäkin pelastuin
               kun en enää osaa kuulla.
               Tahdon enää vain tuntea.

               Ehkä minäkin pelastuin
               hetken sen jälkeen kun lähdit,
               ja minäkin aloin kulkea.

           Täällä öisessä valossa on kiivettävä monta tornia.

           Joskus öiseltä valolta piilossa on elettävä uskoen
                                               että joku yhä katsoo, jokin yhä näkee.