Turhat sanat,
  sanovat että turhat sanat, 
  Minä tiedän turhimmat sanat
  elän niitä jokaisena päivänä,

  Kuka tunnistaa turhuutta
  Senhän piti olla pintaa
  Mutta löydämme sitä vain
  näistä syvyyksistä

  ja kaikkina päivinä
  minä kosketan kehoani
  sinun kehollasi, ja on yhä
  toisia surullisempia kehoja;

  niitä joilla ei ole nimeä lainkaan
  niitä turhimpia jotka eivät puhu
  niitä jotka makaavat kuin
  ohikulkevien jalkojen alla

   Kuljin minäkin kaupungin teitä
   löytämättä itseäni hetkeen.
   kuvitella että olin onnellinen.
   vaikka tähdet ja sodat eivät silti
   teoistani lakanneet,

   Minä surin tätä elämää,
   annoin sitä itsestäni pois,
   yritin tietää kuinka ja miksi.
   jaoin kysymykset pieniin
   astioihin joissa oli kyyneleitä

   en tiennyt kenelle kyyneleeni antaa,
   ei kukaan tahtonut niitä vaan rakkauden
   heitin siis kyyneleet pois
   ja vasta silloin joku näki niistä kullan  
  
   Turhat sanat, turhimmat,
   ja kauniit kehot jotka antavat.
   Niiden vuoksi kenties
   vihaamme ja rakastamme.