Tässä on sinulle rasiassa kultaa,
avaan, sehän onkin lunta joka
sulaa, hymyillen katsot silmiin,
sinä tiedät paremmin kuka olit.

Ikkunassa on aina aika menossa, ajassa auto,
autossa joku kuka tietää mihin menee.
Tahdomme heittää tervehdyksen heille ennen
poistumistaan mutta auto on kadonnut jo
mutkan taa, ja miten vasta silloin he kääntävät
päätään, muistavat nähdäkseen että tuolla oli
joku tuttu, mutta olemme jo täysin hävinneet,
toisiltamme jääneet toistemme jälkiin.