Kaksikymmentäneljä kertaa. Se riittää, onhan yö,
         mutta
         pelastaako runous ketään toista avaat
                                         takilan, purjeet

                              pääsevät auki, meri kulkee läpi, sinä
                                         käännyt katsomaan ikkunasta, näet
                                         olet merelläkin jo tässä, näytät
                                         tietä vaikket tiedä pelastaako
                                                     sinuus meren runoutta?

                                         Tahdotko
                                                        vain lähteä täältä? valitan,
                                                            on pitkä matka mennä:
                                                        ainakin yön verran merta.

                                          vaikka vasta eilen olimmekin satamassa
                                          tänään olemme jo katoamassa horisontin taa;
                                          tänään on syntymäpäiväsi huurre sulamassa
                                          ikkunasta pois, aurinko paistaa hiekkaan,
                                                                   jolla on kasvojen verran valkeaa.

                                                         Entä huomisen jälkeen? havahdut
                                                         hereille, sekunti pyörähtää
                                                         kellosta, sormeilet, sivelet, sen pintaa,
                                                         teet mekanismit
                                                että olisi enemmän aikaa, se riittää,
                                                                                         onhan vielä tämä yö.