Uneliaat ovat kädenliikkeet
jotka koskettavat toistaan;
Hämärä toistuu siinä, ollen vettä
joka sokaisee sitä katsovan.

Vene lipuu hämärän päällä,
airot ovat puoliksi unessa,
puisella pohjalla nukkuen
ihminen matkaa kohti rantaa.

Mekin tahdoimme vapautua,
kerran lähdimme, olimme itse
vastoin myrskyä ja unohdusta,
mutta nyt olemme yksinäiset.

Ehkä matka ei ollut meidän,
vaan ainoastaan tunteemme, olla
tulevalle se mikä on kauneinta.
Meidän silmämme kyynel hiekkaan.