Olen yrittänyt osani päästä ihmisten keskuuteen.
                       Keskus, mahdottomuus.

Minulle on siitä toiveesta elämäksi jäänyt
                                        vain outoa kipua.

                   Sellaista kuin aurinko hehkuisi aivan lähellä,
                   sinua polttamatta, ja sinä tahtoisit
                                                     yhä koskettaa häntä
                   mustuneilla käsillä,

                   ja tuo valo kuiskailisi samalla kuinka
                       itsesi alla on yhä olemassa jotain

                                            mitä voi kutsua eläväksi

                  Enhän minä koskaan ole ollut itseni alainen,

                           eivät nämä monet kehoni, eivät nämä ajatukseni

                           ole koskaan olleet itseni alaisuudessa

                  Kaiken pintani on kurottanut vain kohti toista,

                               auringon, valon,
                               torjumaksi tullen,

                               yhtä lailla hämärään