Kaikki muistuttaa minua
miten kuu kerran loisti
ja aurinko oli vailla sanoja
nyt ohkaisen planetaan kuori
on vain alaston yksinään
eikä mikään tähti hoivaa
sitä viileydellään, ei sure
suurella lämmöllään

eläväinen planeetta oli;
sen hengitys
ei tasaantunut vaan
kuohui yli sotien,

nyt odotamme seuraavaa
henkäystä, kun ilma kohoaa
syvältä hämärästä
ja tasaa vuoret, kuolema
silittää lapsen kasvoja,
pimeimmistä aalloista yhden
kehon hiukset ovat lopulta
kultaa kuin hiekkaa.