Minä tulin maailmaan.
Siitä tulin tietoiseksi että Isä oli poissa.
Hän oli täällä mutta poissa,
hän oli lähtenyt eikä osannut palata.

Kuka eksyy kotipolulleen?
Heikko ihminen. Heikot eksyvät,
Isä oli heikko, hän oli mennyt joelle,
sinne missä itsekin nyt olen.

Nyt on kaikki aivan hiljaista.
Me emme tarvitse toisiamme enää.
Emme tarvitse enää nimiä, vaatteita,
tahdomme vain olla poistuneita.

En tiedä kuka täällä tahtoi toiselle pahaa,
kaikkihan oli lopulta vain taistelua.
En tiedä kuka tarvitsi muuta kuin tyhjyyttä,
sillähän tulemme kaikki ruokituiksi.

Nyt heikkoutemme lopultakin
saa hetken paljastua, jotta se voisi kadota.
Toisia ihmisiä ei koskaan tule.
On vain tämä jonka edessä nyt olemme.

Äiti ottaa käsiinsä eksyneen lapsen.