perjantai 3. kesäkuuta 2016

Hevosten tummat harjat
kaikki ne suuret mustat
kulkevat niittyä pitkin;
laukkaavat kaviot lyövät
rikki maantantereen

verinen vaahto suistaan valuen;
se on valkeata verta, valkeampaa.
 on aivan kaikki, silmissään yötä
     pimeämpää, hellempää.

He juoksevat villeinä
metsän hämärään,
 etkä niitä enää koskaan nää,

niin tämä on runo, muttei uni.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti