Todellisuus, joillekin pullollinen viskiä,
itselleni ei lainkaan niin täysinäistä,
                                vaan tyhjentyvää

Saunan lauteilta elämän kiuas tuntuu hyvältä,
niin malttamattomana sitä viitsii hiukan
löylyäkin heittää, lisätä
                             hieman tunnetta
kohottaa lämpötilaa vastaiskuna
                             hyiselle joka odottaa ulkona

                             jokin odottaa ajan puolella

                             aika onkin se johon pakenemme
                             suloisempi kuin mikään tyhjä,
                             ajan kädet rappeuttavat täysin
                             kaiken oikeutetun tuskankin

On outoa olla näin toiveikas, maata vuorotellen
vuoteessa ja välillä pystyssä
                               odotella huomista,
                               eihän muu auta
                               kun sydän on rikki,

                               sitä on hoivattava toivolla
                               maaniteltava esiin
                               syvillä, syvillä halkeamilla
                             
                               en vain enää tiedä mitä odotan,
                               ajalta, mitä se antaisi,
                               odotan kai vain että jaksaisin
                               edes kaivautua maan alle,

                               kuulun sinne, kuulen sieltä
                               miten elämä tunnustaa sylinsä,
                               kuulen kun painan korvaa maahan,
                               kuulen vasta kun painun

                               miten lempeää on
                               sen viileys, maan,
                               sinne ovat monet
                               toisetkin unohtaneet
                               kaiken pahan itsestään

Huomenna en tiedä,
                   en muista enää tätä,
                               siksi annan sen sinulle
                                                                   yhteen hetkeen