Aurinko - Georg Trakl

Päivä kerrallaan kellervä aurinko mäenharjan ylittää.
Hohtavat metsät, tumma peto,
Ihminen: Pyytäjä taikka paimen.

Punakalat tulevat pintaan lammen vehreästä.
Taivaankannen alla
kalamies ajelehtii sinisessä veneessä.

Kypsyvät äkkiä rypäleet, sekä vehnä.
Kun Päivä lysähtää päätökseensä,
Hyvä sekä Paha ovat jo odottamassa.

Kun yö laskeutuu,
Matkamies kohottaa raskaita luomiaan.
Aurinko murtautuu tummasta uomasta.

-----
Täglich kommt die gelbe Sonne über den Hügel.
Schön ist der Wald, das dunkle Tier,
Der Mensch; Jäger oder Hirt.

Rötlich steigt im grünen Weiher der Fisch.
Unter dem runden Himmel
Fährt der Fischer leise im blauen Kahn.

Langsam reift die Traube, das Korn.
Wenn sich stille der Tag neigt,
Ist ein Gutes und Böses bereitet.

Wenn es Nacht wird,
Hebt der Wanderer leise die schweren Lider;
Sonne aus finsterer Schlucht bricht. 

----
(trans. Eric Plattner)

Each day the yellow sun rises over the hill.
The woods glow, the dark beast,
Man: hunter or shepherd.

Blood-fish surface in the teeming pond.
Under the dome of heaven
the fisherman drifts in his blue boat.

The grapes ripen slowly, the corn.
When day slumps to a close,
Good and Evil are poised.

Night falls.
The wanderer lifts his heavy eyelids.
The sun breaks from the dark ditch.