Kääntyy tie tahtoon,
vaikkei tahtoa suurta näy,
nieltyy vain hiilenmusta
käteen sydän käpertyy,

käpertyessään huojuu rinta,
puun runko suuri taittuu
uuteen aamuisesta valosta,
taipuessaan maahan katsoo

katsoo maa silmiin, takaisin,
taivaalle sielu, joka näkee
sielunsa molemmat, katsoo,
ei keholla lie loppua lainkaan

vain peilit kummat piirtävät
      nämä oudon öiset näyt,
ihmeellisesti uutta antavat
    peilit, kehojensa keskeltä
kaiken unesta hämärtävät ...