En ennekuviin usko, eivätkä ennustukset
minua pelota. En pakene pahoja sanoja
enkä myöskään myrkkyä. Ei maassa ole kuolemaa.
Kaikki ovat kuolemattomia. Kaikki on. Ei tarvetta
pelätä kuolemaa seitsemäntoista ikäisenä
taikka seitsemänkymmentävuotiaana. Tosi ja valo
ovat olemassa, niin myöskin kuolema ja pimeys.
Kaikki olemme nyt merenrannalla,
minä olen eräs joka kiskoo verkkoja maihin
kun kuolemattomuuden kalaparvi saapuu.
Elä talossasi --- ja talo kestää.
Kutsun minkä tahansa vuosisadan,
menen sisäänsä ja teen sinne talon.
Siksi lapsesi ovat vierelläni
ja vaimosi, kaikki saman pöydän äärellä,
yksi pöytä iso-isillemme ja lapsenlapselle.
Tulevaisuus suoritetaan tässä ja nyt,
ja jos keveästi nostan kättäni edessäsi
sinulle jäävät kaikki viisi valonsädettä.
Tukkiparrun tukevilla olkapäilläni
pitelin jokaista menneen päivää pystyssä,
mittatikullani arvioin aikaa
ja kuljin lävitse kuin Uralin poikki.
Valitsin ajan jonka asema vastasi omaani.
Menimme etelään, saimme aron pölyn pyörteilemään.
Pitkät korret tiheinä, sirkka soitti laululaan,
pyyhki hevosenkenkiä viiksillään, ennusti
ja kertoi kuin munkki minulle miten kuolisin.
Otin kohtaloni ja sidoin sen satulaani;
ja nyt olen päässyt tulevaisuuteen, yhä seison
pystyssä pojan lailla jalustimilla.
Tarvitsen vain kuolemattomuuteni
koska vereni tulee virtaamaan ajasta aikaan.
Maksaisin elämälläni hinnan
suojaisan paikan jatkuvasta lämmöstä
jos ei elämän lentävä neula
johdattaisi minua maailmassa langan lailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti