Olen kirjoittanut monta vuotta,
se ei ole antanut minulle mitään.

                 Muutoin olisin elänyt.

Mutten voi olla ilmankaan, sanat
   kai pakenevat nykyään ihmistä,
   niin paljon ne pakenevat.

On niin paljon hiljaisuutta,
että se tunkeutuu minuun kuin
kauhun vallassa kaikkialta.

Harmaan lasin läpi
ne painautuvat, ne tulevat
meren takaa, juurista
joita olivat unet, kerran.

Minkälaista elämää elämme
että näin viattomimmat,
kauneimmat, surullisimmat
hajaantuvat yhteen,
                   yksinäisyyteen?