Joskus toivon olevani eräs toinen, joku muu,

sellainen ihminen joka on avoin ovi avoimessa huoneessa
 eikä minun tarvitsisi enää piirtää totuutta tyhjään tilaan,
 että huoneen seinät olisivat aukeat puolet elämästä
ja jokin aalto jättäisi sijan piirtää itsensä sen hiekkaan,

minun nimelläni olisi oikea valo mukanaan, se yltäisi
 olemaan kuusenlatvassa tähti, se ei tarvitsisi
 koko avaruutta vaan sijan jossa loistaa,
ja toiset lapset ymmärtäisivät mitä nimeni tarkoittaa

sen verran minä antaisin itsestäni
 ja jos jokin muu, ehkä suurempi,
 antaisi minun lähteä, niin minä
myös hetki kerrallaan lähtisin ...

olisin niin eräs toinen, vain joku muu.