Samantekevää jos viiva ei jatku tämän pitemmälle.

Ruuhkabussissa sitä on kuin itiö turvatussa kotelossa,
sisällä ympäröitymänsä matkassa.
Enkä minä siksi elä että kirjoittaisin, vaan kirjoitan
että tekstissäni eläisi, että elämä,
siis yksi matka, löytäisi tarkoituksettomassa
totuudessa hetkellisen todettoman tunteen,

En minä elä täällä sanojen takia, vaan riisuakseni
itseni sanoista joita kaikki toiset tarvitsevat.
Ota siis sinäkin minusta palanen pois,
en tarvitse tätä kättä, tätä mieltä joka kirjoittaa.

En tee mitään näillä joutavilla kengillä,
astun niitä vain eteenpäin
koska ne tarvitsevat minua liikkuakseen.

Sinulle on enemmän hyötyä siitä
että ehdin olla itseni.

Mihin sinä siis jakaannun,
miksi et ole vain minä,
kenen ulkoisuudessasi olet,
näetkö itsestäni ulos?