Tuntuu hyvältä ja olennaiselta syventyä Charles Olsonin elämään ja tuotantoon. Liikutuksen vallassa olen lukenut miehen elämästä, virheistä ja voitoista, kirjallisista saavutuksista ja inhimillisistä haavereista. Viimeisistä hetkistä sairaalassa, kun syöpä oli päättämässä miehen elämää. Kriittisiä arvioita ja inspiroituneita lauseita. Olson on tyylillisesti hyvin kaukana siit, mihin pyrin itse, ei hän muuta voisi ollakaan koska kirjoitti täysin siitä missä eli.

Jackson Pollock: Taide on sitä mitä ihminen on.

Luin myös Pollockista, katselin valokuvia hänestä töissä. Luin onnettomasta onnettomasta kohtalosta autokolarissa, pää irtileikkautuneena, kaikki haaveet, kaikki työ siihen päättyneenä.. Juoppo rähjä katkerassa autonromumurskassa sotkeentuneena itseensä.

Minä en ole mitään näistä, vaan pelkkä ylityöskentelevä alisuoriutuja. 

Pahinta on tietenkin se, että välillä kuvittelen jonkun MUUN olevan ratkaisu! Mutta ei: ON VAIN TYÖNTEKOA.
 

Ihminen tekee itseään. Tämä on valtava haaste, ja ajoittain, lähes jokaisena päivänä, koen valtavaa musertavaa synkkyyttä ja kyynisyyden puuskia yrittäessäni saada itseäni Työskentelemään sen eteen, mitä olen tullut tänne tekemään; Kaikki tämä työnteko näyttää niin sirpaleiselta ja onnettomalta usein, mietin sitä miten minulla ei ole ympärilläni juuri lainkaan ELÄVÄÄ tukea, joka auttaisi minua etenemään johonkin suuntaan tässä asiassa.. Miten mietin sitä katkerana, että nämä lahjani ovat aivan kaikki mitä minulla on, ja maailma ei välitä tai suorastaan vihaa ja halveksii sitä mitä teen!!! On hyvin vaikea kestää niitä hetkiä, enkä minä suoranaisesti selviäkään niistä, vaan ainoastaan hengitän niiden läpi, HENGITÄN RUNOKSI, koska tiedän että siitä rumuudesta on jäätävä jotain muutakin jäljelle kuin itsensä... ja samantekevää vaikkei jäisi... (samantekevää se ei ole.)



Tämä on niin vitun naurettavaa. Kuka oikein kuvittelen olevani??? Joku hemmetin suur-kirjoittaja? 

Mun päästä saisi tehtyä varmaan hiton hienoja psykologisia oppikirjoja ja diagnooseja ja psykoanalyyttisia tutkimuksia ja esseitä...



Hengitä sisään.
 Ulos.
 Häpeä on pahin myrkky mikä ihmisessä virtaa; häpeä ja masennus!!