Hän kulkee itsekseen mutta kaikkialla. Hän pakenee jotakin suurta ja tunnotonta. Omiin tunteisiinsa? Ei sellaisia voi pidellä. On vain käveltävä, vaikka siitä tulisi kuinka irvokasta. Ei juostava sillä juoksu johtaa aina hiljaisuuteen. Pitää kävellä, pitää kävellä maltillisesti niin, ettei se saa kiinni, tartu kädestä niin että käsi katoaa. On pidettävä käsi kiinni, nyrkkiin puristuneena, tunnusteltava iho.

Yritän usein näillä sanoilla tai niiden väliin jäävillä jäänteillä luoda jonkinlaista siltaa kahden asian välille. Se siltä ei ole täysin näkymätön; Joskus on vain luotettava siihen että askeleen alle jäävä tyhjä tila kantaa. Hän yrittää nimittäin päästä tänne puolelle, ja se tarvitsee eräänlaista heijastusta.