Suuren surun keskeltä

Suuren surun keskeltä,
nousee
mikä? Toivo? Ei, ensin
on surtava,

surtava sitä että meillä
ei ole enää äitiä
kenelläkään, ei isää,

että Äiti on poissa mutta kesä jatkuu,
ja niin, on surtava sitä, ettei ole enää Isää,
että kesä jatkuu, mutta Isä on poissa,

Lapset leikkivät! Isä ja Äiti kertoivat
tämän minulle keväällä, miten Elämä,
se haluaa opettaa meillä vuodenajat.

ja ehkä lopulta kaikki me heräämme
siihen lapsuuttamme.

                 Miten uuteen surusta on uudennuttava
                 ja vanhastakin toistuttava
                 koska elämä haluaa tietää
                 miten päästää irti,
                
Tämä maailma
          eli tunteakseen miten
          sinä et löytänyt
          Toisesta toista.

Tämä maailma
         elää tunteakseen siten
         että sinä kerran
         löydät Yhdestä yhden.