Depressio on taas kovin vaikeana päällä, mielentilaa syövä ahdistus ja hirveys. 

YKSINÄISYYS. Kaikkialle ulottuva, samantekevää olenko ihmisten kanssa tai itsekseni, olen yksin.

En kestä katsoa ihmisiä tämän yksinäisyyden keskeltä. En kestä tunnustella maailmaa.

IHMISET: PUHUVAT KAIKKEA RAKKAUDESTA.                                   

Minä puhun kai niin pitkään yksinäisyydestä yksinäisyydessä, että ihmiset oppivat rakastamaan 

sitäkin tai lopulta sitä. 

Kaikkein helpoimmat asiat pitää oppia viimeiseksi, vaikeimmat ensin.
        
     Ainoa toivoni siinä tietoisuudessa, että on ihmisiä jotka minua jollakin tapaa rakastavat.

     (Että etäisyys on jotenkin se missä asiat tiivistyvät kestäviksi.)

    Välillä ainoa toivoni toivottomuudessa, että huomenna ei ole sitä mitä oli tänään.