torstai 8. maaliskuuta 2018

Ruudun välkkeessä pelkkä elämä.

Pyhimyksiä juovuksissa oman
asuntonsa hämärissä.

Ja Kuunteleeko Jumala? Ei.
Hänelläkään ei ole oikeutta kuulla.

Kaikkien suru on nyt tämänpuolista,
Ja ikävintä, surullisinta kaikessa
ettemme siis tiedä enää nimeään.

Lapset jotka ovat nyt onnellisia
ovat tulevaisuuden isättömät isät,
äidittömät äidit.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti