Joutavanpäiväistä kuvitella
että totuus löytyy sieltä missä sitä ei ole ollutkaan.

Joutavanpäiväistä maata lehmuksen alla,
ja kuvitella että vielä voisin palata luoksesi kotiin.

Joutavanpäiväistä levätä pikkuhiljaa, odotella
että sinä tulet muistoistani takaisin.

Niin turhaa ajatella että elämä voisi olla muuta.

Suurin ihme oli yllätys, että köyhyyteni keskellä
tahdoit nukkua vieressäni yhden yön.
Rapistuva arkkitehtuuri ympärillämme käsittää virheet
kuin niiden kuvantaman elämän tarkoituksen.

Asua hiljaa, häviten, huolehtien turhuuden
täyttymyksistä. Siitä että toisilla tulevilla olisi joku sija.

Olla valmis kulkemaan kauas edespäin.
Myöntää että taipuisat polvet eivät kestä ikuisesti.