Aina on talvi täällä, vaikka olisi kesä.
 Siltä se tuntuu bussissa kahdelta,
Kun sois Chris Rea radiossa. Entä jos
helvetti onkin tien päällä, eikä tie itse?

Katso nyt noita paksuja takkeja,
 noita sieluja. Summittaisesti pistetyt
päälle jostakin taivaan lakeudesta,
 laskostetut kipeän lailla viattomiksi,

ylpeinä alastomillakin kaulukset pystyssä
 pysyvät, ihot kiiltävät, panssareina
lihasten aito kepeys kylmyydeksi luotu,
ja ajatukset tyvestä tyhjyyteen typertyvät,

miksi aina lapset kirmaavat ulos eivätkä katso
miten joskus vielä on vaikea katsella heitä ...

mutta hetken surun ei kuulu kuulua.