Kevätkuun lumoukseen voipuneena
kävelin tunneliin jonka graffitit olivat minulle
kirjoitettuja; tuossa pyramidin huipulla yksi silmä
ja toisen piirroksen kädessä yksi ja sama sydän

kuten kevätkuun lumouksessa kuuluukin olla;
    aikahan ei ole muuta kuin yksi jana,
        pitkä tunneli oudossa unessa
         pitkä oksa samassa puussa

ja sadepisaroistakin voisin sanoa muutaman sanan ...

sateen loppua ei koskaan ennätä nähdä;
           se loppuu pilvien tasolla
           missä linnut aloittavat lentonsa
   yksitellen on vaikea erottaa mieltään siivistä,
          jyviä riittää kaikille yrittäville nokittavaksi
              samantein on parempi nukkua
           ja konetta ei saa enää sammutettua
               kun se on asetettu päälle;
               Sadekone lumoaa.

siksi minäkin yritin lausua ääneen rakkauteni
siksi minäkin matkasin tunneliin kevätkuussa
siksi minä yritin ennustaa graffiteista
  että ne olivat kirjoitettuja meille
 ja pyramidin huipulta silmä iski silmää
ja tällä rivillä on runo joka kertoo sinusta;
toisesta piirroksesta jolla on yksi ja sama sydän.