Aamun noustessa ensimmäiseen iltaan,

(sikäli kuin se jatkuu edelleen,
 olemmehan nähneet illan jatkuvan aamun sisällä
 ja kuinka lukemattomat ajat olemmekaan nähneet;

 eräs voisi esittää ajatuksen, vastalauseen,
 että aikaa on vain yksi yksikkö
 mutta arvelen silti, että on monia keskenään;

 että on olemassa aika joka juo kahviaan usvaisella vuorella
 että on olemassa aikaa, joka käpertyy oman pensaansa vehreyteen
 että on olemassa aikaa  joka vieriöi viheriänä vihereässä
 että on olemassa myös aikaa joka ei liiku

 ja että jos on yksi, niin sen täytyy ylittää viisarinsa askel
 toiseen yhteen,
 toiseen yhteyteen
 toiseen: yhteyteen
 ja niin edespäin ... sarja

                             joka on myös välinsä

                                      )

minä olen eräs, joka kuulee linnunlaulun