Talvi on vain jotakin mikä tapahtuu
yksi kerrallaan, eikä edes vuodenaika toista
sitä talvea joka oli lapsuuteni;

       eikä tuo lapsuus tunnu siltikään
                                  kaukaiselta, maanalaiselta, katakombien
                                  kosteilta porteilta

                                  ne vain ovat asioita
                                  herkkiä hetkiä
                                  jotka ääntelevät yhä valkean
                                  jäisinä merenrannalla
                                 
                                  ne rikkoontuvat minun nimiseni
                                  elämän murtajan edessä
                                  anteeksi antamatta

      silti keväisin nuo hajonneet lohkareet
                                 askelmiksi riittävät,
                                         hajoavatkin
                                         yksittäisetkin

                         tietenkin, tiet etenkin

                         ja ihmisen on yritettävä kulkea ne
                                                lohkoiset valket kohdat
                                           lapsuus kerrallaan loppuun,
                                                       
                                                        tästä rannan keväisestä kohdasta
                                                        vastakkaiselle laivallaan
                                                        nimesellään yritettävä
                                                        tehdä talvi uudelleen
                                                        askeleillaan