keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Hän tahtoi mennä hyvin kauas, kauemmas kuin mitä siivet kantoivat.

        Oli muka ollut lintu, mutta lakkasi lopulta liitämästä.

                        Huomasi miten oli kerryttänyt itseensä kuin kivisen ytimen.
                        Ei mikään virta riittänyt hoivaamaan sitä keskuutta,
                        gravitaatio oli tuonut jo puoleensa tarpeeksi tähtiä, planeettoja,
                        sanotaan että osassa sitä kaikkea syntyi myös rakkautta.

        Kauneus halkesi, vuorotteli meri taivaan kanssa tähden luomassa yhteydessä.
                        Sanat liikkuivat niillä kohdilla joissa joskus oli ollut sulan pehmeys.
                        Kaikki tämä ...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti