Musta ehtii muuttua.

Musta lumous, poispyyhkiytyvä talvi.
 Sillä on monta nimeä,
yksitellen ne häviävät väreinä pois.

Takana on vielä tilaa, kasvoja.

Nekin asetetaan omilleen,
ajan myötä omat kaiken
muodostavat kukkaniityn.

Minun kädestäni jää sinuun
sinun käteesi painauma, hyvä
on, sanot että se on kukka,
minä tunnen aina vain enemmän.