Muutama vuosi ennen alkua, lähdimme uuteen alkuun. Saavutimme sen sillä hetkellä kun maantieviitta vilahti pään ohitse. Avoautossa istuessa kesäpäivä tuntui uskomattoman kauniilta. Kevätpäivistä oli jäänyt jäljelle vitsi, ja sitä heittelimme puolelta toiselle kuin smaragdipalloon sidottua likaista marmorikuulaa. Tämä nuistikuva on valheellinen, sillä sen pastellisävyt näkee.
Seuraava kuva: Matkaanlähteminen kesti pitkään, olimme yhä siellä; vasta aloittamassa liikkeen kohti kotia. Autossamme, yksi sormi osoittaen ylös. Taivaalla, vaikka lentokoneiden siivet hohtivatkin kirkkaina, olivat silti pysähtyneitä. Ne. "Metallia"; väitit. Että siksi ne olivat. Ja ne olivat, miksi ne siis olisivat olleet pysähdyksissä?
Lentoliput taskussa olimme mekin matkalla maailmassa. Maailmanmatkaajien tummat siluetit samanlaisina puita pitkin. Vilahdellen, säihkyen, elpyen oman omistuksen tarpeesta. Että mekin voisimme jossain vaiheessa astua ulos autosta ja todeta päässeemme... Samoin tapahtuu kaikille muille asioille, ne vain toteavat päässeensä ja hajoavat siihen. Juuret ja ihmisestäkin jää jäljelle tyhjät vaatteet. Jäähän kivestäkin?
Jos kiveltä voisi jotakin pyytää, niin ei kai vastausta vaatteistaan? Jos me haluamme asioiden puhuvan, niin niiden soisi myös kuuluvan. Se olisi oikea sävel, kun se soisi alastomana.
Mennään eteenpäin tästä, alkaa olla kylmä. Alkoi olla. Alkoi olla Ei. Siinä risteyksessä tapahtui jotakin, sitä mikä sai meidät pysähtymään. Liikennevaloja ei ollut maalla, oli vain muistaakseni valkea kuu, tähdille ei edelleenkään sijaintia. Auton ikkunan takana ihme jatkui jatkumistaan, sillä valui pisaroita. Pisarat ovat oikeita asioita, mutta niistäkään ei voi kirjoittaa ennen ihmettä. Meillä oli siis kova kiire sanoa se. Se, mikä se olikaan. "Ihme"; totesit. Että siksi se oli. Ja se oli, miksi se olisi ollut ihme?
Yritän vastata muutamilla säkeillä vielä ennen kuin saavumme, ennen kuin pääsemme päätökseen:
Muutama sana oli sanottava kivestä
mutta metsään nähdessään
hän ei uskaltanutkaan sanoa mitään,
Edellinen löytyy kirjoitettuna puuladon seinään. Säilynee varmaan vuosikymmenet.
Mutta kuka olet lukija?
Edellistä ei löydy. Se on piilotettuna kaiken
väleihin
alkaa tuulla
Edelliseen
ei löydy
se
on
piilotettuna kaiken
myrskyää
Muatuma snaa oli saatto
n va kiv
äts mttua
meästän nähsse dään
h
än ei uskktunatlaaan
sonaa mit
,nää
!
(Aistien koneet tulevat siirtämään sortuneet rakennukset yhteen)
Ednilleen lytyöy kirttetiojuna pudaluon seääninsänyliee vaamran vuonemmykiset.
(Lämpimät kädet siirtävät metallihansikkain sanoista suuria rakennelmia)
Tämä on kaunista.
Mttua kkua oelt luk00111100 01110000 00111110 01001101 01110101 01100001 01110100 01110101 01101101 01100001 00100000 01110011 01101110 01100001 01100001 00100000 01101111 01101100 01101001 00100000 01110011 01100001 01100001 01110100 01110100 01101111 01101110 01110110 01100001 00100000 01101011 01101001 01110110 00100000 00100110 01100001 01110101 01101101 01101100 00111011 01110100 01110011 01100101 00111100 00101111 01110000 00111110 00001101 00001010 00001101 00001010 00111100 01110000 00111110 00100000 01101101 01110100 01110100 01110101 01100001 00100000 01101101 01100101 00100110 01100001 01110101 01101101 01101100 00111011 01110011 01110100 00100110 01100001 01110101 01101101 01101100 00111011 01101110 00100000 01110101 01101101 01101100 00111011 01111001 00100000 01110011 01100101 00101100 00100000 00111100 00101111 01110000 00111110 00001101 00001010 00001101 00001010 00111100 01110000 00111110 00100000 00100000 01101111 01101110 00100000 01110000 01101001 01101001 01110100 01110100 01100101 01110100 01101111 01101100 01110101 01101110 01100001 00100000 01101011 01100001 01101001 00100000 01101110 01100101 01101011 00111100 00101111 01110000 00111110 00001101 00001010 00001101 00001010 00111100 01110000 00111110 00100000 01110110 00100000 00100110 01100001 01110101 01101101 01101100 00111011 00100000 01101100 00100000 01100101 00100000 01101001 00100000 01101000 00100000 01101001 00100000 01101110 00111100 00101111 01110000 00111110 00001101 00001010 00001101 00001010 00111100 01110000 00111110 00100000 00111100 00101111 01101011 00111100 00101111 01110000 00111110 00001101 00001010
00001101 00001010 00111100 01110000 00111110 00100000 01110110 00100000
00100110 01100001 01110101 01101101 01101100 00111011 00100000 01101100
00100000 01100101 00100000 01101001 00100000 01101000 00100000 01101001
00100000 01101110 00111100 00101111 01110000 00111110 00001101 00001010
00001101 00001010 00111100 01110000 00111110 00100000 01101011 00111100 00101111 01110000 00111110 00001101 00001010
00001101 00001010 00111100 01110000 00111110 00100000 01110110 00100000
00100110 01100001 01110101 01101101 01101100 00111011 00100000 01101100
00100000 01100101 00100000 01101001 00100000 01101000 00100000 01101001
00100000 01101110 00111100 00101111 01110000 00111110 00001101 00001010
00001101 00001010 00111100 01110000 00111110 00100000 01110000 00111110Yhtäkkiä se hulmahtaa takaisin,
yhtäkkiä se putoaa alas
pisara putoaa kone puhuu
sanotaan he sanovat että
puhuu että se todella puhuu
Kuva ryömii ylitse tämän sanan, musta obsidiaani horjuu lumesta sanasta
Vastakkain.
Onko se yllä vai alla,
mikä horjuu
katoaa-nousee?
Kuin lapsi osoittaa rannalla veteen:
"Katso tuohon, siinähän se on.",
Katso häneen, kuvaan:
Pieni kivi hohkaa valkeana alla pilvenpiirtäjäntornin.
Se on samoin.
Minun kiveni, sinun tornisi, minun kiveni, tornisi.
Kiveni tornisi kivitornin.
Että kiveni tornisi kivitornisi:
että alku johtaisi toiseen,
alkuun,
että minä tietäisin mistä kohdasta
tämä päättyy
että sinä osaisit lakata odottamasta
sitä että sinä laskisit kirjan käsistäsi
että olisi yö
"että se olisi?"
että se on
on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti