Minäkin olin isäni veroinen ihminen,
tuon suuren tuntemattoman nimen
mittainen, katsos voin näyttää sinulle
sen, jos ojennat tuolta    laskimen,

             Näin, kymmeniä tuhansia euroja
                      olen velkaa isästäni
                      sinä ihmettelet miksi
             en koskaan rikastunut enempää,

             en tietenkään voi rikastua kuten isäni!

             en tietenkään voi ansaita häntä!

     Sillä ei nimeen asti voi yltää,
      vain sen painosta luhistua,
      tähän ylpeyteen ja häpeään
     jonka äärellä nyt itsekin istun,

Se on kaiken maailman keskus,
      täältä annan itseni häilyen
        illan valona kaikkeuteen
      
     kuten isien kuuluu

          Miksi aina ovi on auki,
           ja takana käytävä suljettu,
            miksi kaiken yllä Yksi
          vain kutsuu meitä luokseen?