Kuinka Isä korjataan?

Ison-ison-isän jalat, valtavat
         haamuiset raajat,
         jotka seisovat yllämme

         äänettömänä
         avaruutena

tuohon merenrantaan jäi hattunsa,
ja onkivapansa, kun hän otti
askeleen ja muuttui jumalaksi

Niin suuri on isä, ettei häntä pysty
       kesästä enää näkemään,
       tai talvesta kiinni ottamaan

Kuinka sellainen
isä korjataan? Tuo surullisen miehen varjo,
                 joka makaa valtiaana pitkin
                 poikin maailman katujaa,

                 surullinen, valittava, häpeilevä

                 Itsensä Valtias

                 omasta tahdostaan,

Kuinka korjataan sellaista mahdotonta,
            valtavaa valittavaa varjoa?

Sitä ei saada ainakaan
       naulattua seinään
       rakkauden ydinaseella

       sillä suloisinkin naula
       menee läpi
       lävistää sydämen oksankohdan,

                  (ja sydämen alla asuu lapsi
                  useiten teräsmiehen kuorissa)

Eikä isää ei voi lyödä, hän kun palaa
        jylistää läpi metsän
       
        ukkostaa

        ottaen polttaa tuhkaksi

Millä,
edes pienellä hellyydellä,
minä vastaisin
luonnottomaan voimaan?

         Mikä vastaus riittäisi
         rakentamaan vuodetun
         veren ylle
         elävää,
                         elävämpää
                     
         ymmärrystä

        Miksi kaikki
        tämä jaettu veri, Isä,
        kun minä haluan
                   että pitelisit minua,

       kaikkiko tämä veri, Isä,
       koska minä toivon
       sinun edes kerran olevan
              Sinä