Joulu

Mutta onneksi ei jää yhtäkään sekuntia
           siitä vuosikymmenien mittaisesta kipeästä
           johon päivä toisensa jälkeen tietoisuuteni minut toi.

Olen lopen väsynyt elämääni. Sen latteaan tuskaan.

Johon saa helpotusta vain lattealla ilolla.

Siitä on jäänyt jäljelle muutama rivi. Olkaa onnelliset
             ettei kenellekään jää samaa määrää päivieni sisältöä!

Olen väsynyt pyörittämään tätä itseyteni arpapeliä
              jossa aina itse menetän oman pienen voittoni.

Olen väsynyt olemaan kuulumaton ja näkymätön
              samat viisi seinää viikossa kaikki vuodet tulevaisuuteen

Olen väsynyt olemaan peloissani itseni takia,
         ja väsynyt sen pelon takaiseen ikuiseen toivoon.

Väsynyt pistämään tikkua ristiin sieluni verran
             kun siitä ei kenenkään keho elvy toimimaan

Väsynyt toistamaan runoilla totuutta
              kun kaikki tahtovat vain peilistä hiljaisen valheen

Väsynyt pyörtämään puheitani onnen mahdollisuudesta.

Väsynyt myöntämään että vihamieheni olivat sittenkin oikeassa.

              Sinun olisi pitänyt lähteä kun olit kaunis ja järjissäsi.

              Nyt ei ole kenelläkään enää kauneutta antaa.

              Muistojen kummitukset etsivät sinun harhoistasi kotia hengittää.

              Vain pelko sinussa enää tekee mahdottoman todeksi.

              Millä ihmeellä olet elänyt näinkin pitkään?

              Vain ihmeistä pienimmällä;
               sillä että hetken oli joku toinen. Et sinä.